Kulerva Kalervan poika
Kulerva Kalervan poika
läksipä työtä eččimähe.
Mäni pohattah talohon,
kysypä työtä isännältä,
talon perheen vanhimmalta.
”Kylläpä työta orjalla oone,
ruavolla rahanalaista.”
Pantihpa nuotan šouvantaahe.
Perimieš Pelošen poika,
šoutanenko viäntä kovah
vain šouvvana sun mukahan?”
”Miks et šouvva viäntä kovah
kun šouvvata sun mukahan.
Hiänpä šouti viäntä kovah,
airot katko, hankat kisko,
katajaiset kuoret katko,
lešen venehen levitti,
tarpova nuotan tappuroikše.
Veijen vellikše šekotti,
kalat liivakše ličotti.
Milläpä työllä uuši orja ha
ruavolla rahanalani?”
Pantihpa lapšen kačontahe.
Kačopa lapsen, kaivo silmän,
Šyötti lapšen, šöi ičeki,
kätkyvet tulešša poltti,
vuattiet virrašša virutti.
”Milläpä työllä uusi orja,
ruavolla rahanalaini?”
Pantihpa lehmien paimenehe.
Ajopa lehmäset leholla,
maijonantajat aholla.
Iče istuu mättähällä,
ottipa kontista evästä:
”Šyöjätär, tulini huora,
leipopa kiven leipähäni.
Pani kiven kakkuhuni,
Yks oli veičči viekkahutta.
yks rautta rakkahutta,
tuattoni šuamuva eloje,
vanhemman varuštamova.
”Milläpä makšan piijan palkan,
emännän pahat tevote?
Muutanpa lehmat kontijoikse,
Šilläpä makšan piijan palkan,
emännän pahoin pijannän.
Emänäl on hätähuutouml
”Mišt’on paimen pillin šuannun,
ruavahan rahišen šoitun,
šulokantelen šävelen?”
Karhupa hyppi kankahilla,
Šutet ulvoven kujišša.
”Perutapa nuo šanaši,
kylläpä makšan piijan palkan,
makšan hyvät i rahate.”
”Enpä taho palkojaše,
enkä liijan rahojaški!”
Läksipä kurjo kulkomahe
Kalevalan kankahija.
Kulki päivän, kulki toišen,
Ottipa kuušešta oravan,
petäjäštä pyöryhännän.
Tekipä tepoista työtä
kokonaista kolme vuotta.
Luatipa kultaišen korjašen,
Ajevo karettelovi
Kalevalan kankahija.
Kivipa kuatoi korjaseni
rekiseni reimahutti.
Hiänpä kurja korjolövi
kokonaista kolme vuotta.
|
Kulerva Kalervan poika
